*

Uusi kielipolitiikka Suomenkielisellä oltava oikeus itsenäiseen, ruotsittomaan suomalaisuuteen!

Käyttäjän tiedot

Käyttäjän JulesLehtonen kuva
Blogien osoitteet
http://juleslehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi
http://juleslehtonen.vapaavuoro.uusisuomi.fi
Nimi
JV Lehtonen
Puolue
Sitoutumaton
Kunta
Tampere

Käyttäjän esittely

Suomen kielipolitiikkaan tarvitaan perusteellinen rakenneuudistus Ruotsin kielen kohtuuttoman ylikorostettu asema on historian painolasti, malliesimerkki rakenteellisista jäykkyyksistä, joista maamme kärsii, mutta joille ei uskalleta tehdä mitään. Hallitusmuodon alkuperäinen, kansalaisen oikeuksiin painottunut kielipykälä on perverssin perustuslaintulkinnan kautta muuttunut vuosien saatossa yksittäistä kansalaista velvoittavaksi pykäläksi.. Nykytulkinnan mukaan jokaikisen suomenkielisen on osattava ruotsia, ”jotta ruotsinkieliset palvelut voidaan turvata”. Jokaista ruotsinkielistä kohti on 19 suomenkielistä palvelijaa reservissä. Ruotsin kieli jokaikisen suomalaisen vuosia kestävänä henkilökohtaisena taakkana on velvoittavuudeltaan huomattavasti kattavampi kuin esim. asevelvollisuus tai verovelvollisuus. Kehäpäätelmä, jossa ”pakkoruotsi turvaa kaksikielisyyden” ja” kaksikielisyys vaatii pakkoruotsia”, on terveen järjen vastainen. Kaksikielisyyden ”rikkauteen” ei päästä ilman pakottamista! Ainoa keino järjellisen kielikoulutuspolitiikan mahdollistamiseksi on rikkoa tämä noidankehä ja uudistaa koko kielipoliittinen ajattelu vastaamaan 2010-luvun olosuhteita. Suomenruotsin status pitää säätää 5 %:n väestönosuutta vastaavalle tasolle! Sille tulee laatia alueellisen kielen oikeudet turvaava laki; saamen kielilakihan meillä on jo valmiina mallina. Suomen kieli on säädettävä Suomen viralliseksi pääkieleksi, joka yhdistää kaikkia suomalaisia, niin 90 % suomenkielistä enemmistöä, yhä kasvavaa ”vieraskielistä” väestönosaa , de facto vähemmistökieltä ruotsia puhuvia sekä saamenkielisiä. Alueellisen kielen statuksen perusteella Euroopan Neuvosto voi valvoa alueellisen suomenruotsin etuja sekä saamen kielen alkuperäiskieliasemaa, yleisen pohjoismaisen mallin mukaisesti. Alueellisen kielen malleja on runsaasti Euroopan unionin alueella. Suomen kielipolitiikkaa ei pidä enää tehdä ”eteläafrikkalaisittain” vajaan viiden prosentin vähemmistön ehdoilla ja intresseistä , vaan huomioon on vihdoinkin otettava myös muiden väestönosien näkökulma. Enemmistön tarpeiden ja toiveiden huomioiminen tuntuu olevan mahdoton haaste Suomen poliittiselle eliitille, minkä ”vähemmän käytetyn kansalliskielen” ehdoilla tehdyt päätökset konkreettisesti osoittavat. Ainoa tapa järkeistää kielipolitiikka on ottaa huomioon myös enemmistön intressit katkaisemalla suomen ja ruotsin kielen keinotekoinen lainsäädännöllinen kytkös. Se voidaan toteuttaa luopumalla kokonaan vanhakantaisesta ”kansalliskieli”- käsitteestä eli muuttamalla perustuslain 17 §. Nykyinen korostetun velvoittava kaksikielisyysajattelu on maan kielienemmistön ja tavallisen suomenkielisen kannalta ensisijaisesti ylimääräinen ja raskas taakka, ei suinkaan rikkaus, kuten maamme eliitti virheellisesti väittää.

Uusimmat kirjoitukset